Korkolaki suojaa velan molempia osapuolia
Korkolaki (633/1982) säätelee Suomessa korkojen määräytymistä. Se koskee sekä kuluttajille suunnattuja luottoja että yritysten välisiä rahavelkoja, ja sen tavoitteena on suojata sekä velallista että velkojaa kohtuuttomilta korkuehdoilta.
Korkolain mukaan viivästyskorko lasketaan lisäämällä lain mukainen prosenttiyksikkölisä korkolain 12 §:n mukaiseen viitekorkoon:
Viivästyskorko 2026 korkolain mukaan (1.1.–30.6.2026):
• Kuluttajasaatavissa: 9,5 % (viitekorko 2,5 % + 7 prosenttiyksikköä)
• Kaupallisissa sopimuksissa: 10,5 % (viitekorko 2,5 % + 8 prosenttiyksikköä)
Viivästyskoron taso tarkistetaan kaksi kertaa vuodessa (1.1. ja 1.7. alkaen) kulloinkin voimassa olevan viitekoron perusteella, joten 1.7.2026 alkavan jakson tarkat prosentit selviävät vasta myöhemmin Suomen Pankin päätöksellä.
Viivästyskorko 2026 – miten viivästyskorko lasketaan
Esimerkkilaskelma (kuluttajasaatava, viivästyskorko 9,5 % vuodessa):
• Velkasumma: 500 €
• Viivästysaika: 90 päivää
• Viivästyskorko: 9,5 %
Laskentakaava (vuosikorko, todelliset päivät / 365):
500 € × 9,5 % × 90 / 365 ≈ 11,73 €
Eli 500 euron velka, joka viivästyy 3 kuukaudella, aiheuttaa noin 11,73 euroa viivästyskorkoa ajanjaksolla 1.1.–30.6.2026.
(Jos käyttäisit esimerkin 10,5 %:n korkoa, tulos olisi vastaavasti hieman suurempi.)
Huojennettu viivästyskorko
Verohallinnolla on käytössä huojennettu viivästyskorko tietyissä tilanteissa, esimerkiksi jäännösveron ja maksujärjestelyjen yhteydessä. Vuonna 2026 huojennettu viivästyskorko on 4,5 %.
Huojennettua viivästyskorkoa voidaan soveltaa esimerkiksi, jos:
• verovelvollinen hakee hyväksytyn maksujärjestelyn
• jäännösveroa maksetaan
• vero maksetaan myöhässä lisäajan kuluessa Verohallinnon ohjeiden mukaisesti
Huojennetun viivästyskoron taso on alempi kuin korkolain mukainen yleinen viivästyskorko, sillä se muodostuu korkolain viitekorosta + 2 prosenttiyksikköä (2,5 % + 2 % = 4,5 % vuonna 2026).
Korkolaki ja haastehakemus
Jos velka ja siitä kertyvä viivästyskorko jäävät maksamatta, velkoja voi viime kädessä viedä asian tuomioistuimeen haastehakemuksella. Haastehakemuksessa yksilöidään:
• pääoma (velan tai laskun määrä)
• viivästyskorko korkolain mukaisesti
• mahdolliset perintä- ja oikeudenkäyntikulut
Velan perintä voidaan hoitaa itse tai käyttää perintätoimistoa tai lakitoimistoa. Jos velallinen ei kiistä velkaa, asia voi edetä käräjäoikeudessa yksipuoliseen tuomioon ja sen jälkeen ulosottoon. (Menettelyä koskevat tarkemmat säännökset ovat oikeudenkäymiskaaressa ja ulosottokaaressa; tässä vain yleiskuva.)
Mitä tarkoittaa velan vanhentuminen
Velan vanhentuminen tarkoittaa sitä, että tietyn ajan jälkeen velkaa ei voida enää oikeudellisesti periä. Itse saatava ei ”häviä”, mutta oikeus sen täytäntöönpanoon lakkaa, ellei vanhentumista katkaista.
Yleiset vanhentumisajat velan vanhentumislaissa (728/2003) ovat pääpiirteissään:
• Tavallinen sopimusvelka: 3 vuotta eräpäivästä tai viimeisestä vanhentumista katkaisevasta toimesta (esim. maksumuistutus tai maksusuoritus)
• Lopullinen vanhentuminen: yleensä 20 vuotta (muut kuin kuluttajavelkojat)
• Lopullinen vanhentuminen kuluttajavelassa: 15 vuotta
• Tuomioistuimen vahvistama velka: 5 vuoden lyhyempi jakso soveltuu aina kulloisenkin velkatyypin ja katkaisutoimien mukaan; velka voi olla perittävissä enintään lain salliman enimmäisajan, ellei vanhentumista katkaista
(Konkreettiset yksityiskohdat riippuvat velkatyypistä, ja niitä on syytä tarkistaa suoraan velan vanhentumista koskevasta laista tai asiantuntijalta.)
Maksuehto kaupanteossa
Maksuehto kertoo, milloin tuote tai palvelu on maksettava. Se on hyvä kirjata selkeästi esimerkiksi:
• laskuun
• tarjoukseen
• sopimusasiakirjaan
Tyypillisiä maksuehtoja ovat esimerkiksi:
• 14 päivää netto
• 30 päivää netto
• 60 päivää netto
Maksuehto antaa ostajalle aikaa maksun suorittamiseen, mutta liian pitkä maksuaika voi heikentää yrityksen kassavirtaa ja lisätä luottotappioriskiä. Siksi maksuehdoista sopiminen on olennainen osa sekä kuluttaja- että yrityskauppaa.