Velan vanhentuminen voi yllättää molemmat osapuolet

Lopullinen (absoluuttinen) vanhentuminen

Velan lopullinen vanhentuminen (absoluuttinen vanhentuminen) koskee vain luonnollisen henkilön rahavelkoja. Sen tarkoitus on, että yksityishenkilön velat eivät voi seurata häntä loputtomiin, vaikka velkoja katkaisisi vanhentumista toistuvasti.

Pääsäännöt ovat:

• 20 vuotta velan erääntymisestä, jos velallinen on yksityishenkilö ja velkoja on yritys tai muu yhteisö.
• 25 vuotta velan erääntymisestä, jos sekä velkoja että velallinen ovat yksityishenkilöitä.

Näiden aikojen jälkeen velkaa ei voida enää periä tuomioistuimessa eikä ulosotossa, vaikka vanhentumista olisi katkaistu matkan varrella.

Jos velasta on annettu tuomio tai muu ulosottoperuste, sovelletaan lisäksi ulosottokaaren täytäntöönpanomääräaikoja. Tyypillisesti:

• ulosottoperuste on täytäntöönpanokelpoinen 15 vuotta tuomion antamisesta
• 20 vuotta, jos velkoja on luonnollinen henkilö tai kyse on tietyistä rikosperusteisista korvauksista.

Kun tämä aika on kulunut, velkaa ei voi enää periä ulosotossa.

Velan vanhentuminen ei “poistu näkyvistä” itsestään

Velan vanhentuminen tapahtuu lain tasolla ajan kulumisen seurauksena, mutta käytännössä siihen on vedottava.

• Tuomioistuimessa vanhentumista ei yleensä tutkita viran puolesta, vaan velallisen on itse väitettävä, että velka on vanhentunut.
• Myös ulosotossa velallisen on tyypillisesti ilmoitettava, että velka on vanhentunut, jotta ulosotto voidaan lopettaa tältä osin.

Tämä korostaa sen merkitystä, että sekä velkoja että velallinen seuraavat velkasuhteen aikarajoja ja tapahtumia (maksut, muistutukset, oikeudenkäynnit) huolellisesti.

Velan vanhentuminen yritysten välillä (B2B)

Yritysten väliset velat (B2B) määräytyvät pääosin velan vanhentumisesta annetun lain mukaan.

• Yleinen vanhentumisaika on 3 vuotta siitä, kun saatava on voitu ensimmäisen kerran vaatia maksettavaksi (esimerkiksi laskun eräpäivästä).
• Tämä koskee tyypillisesti ostovelkoja, palvelumaksuja, toimitussopimusten suorituksia jne.

Vanhentumisen voi katkaista:

• velkojan muistutuksella tai maksuvaatimuksella
• velallisen tunnustuksella (osasuoritus, maksusuunnitelma, velan hyväksyminen)
• viemällä asia tuomioistuimeen tai hakemalla ulosottoperustetta.

Jokainen katkaisu aloittaa uuden 3 vuoden vanhentumisajan. Jos vanhentumista ei katkaista 3 vuoden kuluessa, velka vanhentuu, eikä velkoja voi enää menestyksellisesti vaatia suoritusta tuomioistuimessa.

Puhtaissa yritysten välisissä veloissa ei ole vastaavaa 20/25 vuoden lopullista vanhentumisrajaa, joka koskee luonnollisen henkilön rahavelkoja. Tässä suhteessa velan “lopullisuus” on käytännössä sidottu siihen, että vanhentumista ei ole katkaistu määräaikojen puitteissa eikä tuomiota ole haettu ajoissa.

Verovelat ja muut julkiset maksut

Verovelkoihin ja moniin julkisyhteisöjen perimiin maksuihin ei sovelleta velan vanhentumisesta annettua lakia, vaan erityislainsäädäntöä.

Yleisiä piirteitä ovat:

• Monet verot ja muut julkisoikeudelliset maksut ovat suoraan ulosottokelpoisia ilman erillistä tuomioistuimen päätöstä.
• Niillä on tyypillisesti oma, pääsääntöisesti 5 vuoden pituinen vanhentumisaikansa, jonka laskutapa ja katkaiseminen (tai sen puuttuminen) määräytyvät erillisten lakien mukaan.
• Monessa julkisessa saatavassa tämä 5 vuoden vanhentumisaika on lopullinen, eikä sitä voi katkaista samaan tapaan kuin yksityisoikeudellisissa veloissa.

Tästä syystä verovelkojen ja muiden julkisoikeudellisten velkojen vanhentumista on aina arvioitava erikseen voimassa olevan erityislainsäädännön perusteella.

Yksityishenkilön velan vanhentuminen

Yksityishenkilön velkoihin (esim. pankkilainat, kulutusluotot, vuokravelat, yksityishenkilöiden väliset lainat) sovelletaan pääsääntöisesti lakia velan vanhentumisesta. Laki suojaa sekä velkojaa että velallista: velkoja ei voi periä velkaa ikuisesti, mutta velallisen on seurattava määräaikoja ja vedottava vanhentumiseen tarpeen mukaan.

Perusperiaatteet:

• Tavanomainen vanhentumisaika on 3 vuotta siitä, kun velka voidaan ensimmäisen kerran vaatia maksettavaksi.
• Vanhentumisen voi katkaista velkojan muistutus, velallisen tunnustus tai velan vieminen oikeuteen/ulosottoon.
• Katkaisun jälkeen alkaa uusi 3 vuoden vanhentumisaika (tai tuomion jälkeen uusi 5 vuoden erityinen vanhentumisaika).

Lopullinen vanhentuminen yksityishenkilön velassa:

• 20 vuotta velan erääntymisestä, jos velkoja on yritys tai muu yhteisö.
• 25 vuotta velan erääntymisestä, jos sekä velkoja että velallinen ovat yksityishenkilöitä.

Jos velasta on annettu tuomio, velka voi vanhentua lopullisesti jo 15–20 vuodessa tuomion antamisesta riippuen velkojan laadusta ja saatavan perusteesta. Tämän jälkeen velkaa ei voida enää periä.

Esimerkki: yksityishenkilöiden välinen laina ja velan vanhentuminen käytännössä

Otetaan esimerkki kahden yksityishenkilön välisestä velasta:

Pekka lainaa ystävälleen Matille 2 000 euroa sovittuna päivänä vuonna 2025. He sopivat, että Matti maksaa velan takaisin vuoden kuluttua, eli vuoden 2026 lopussa. Tämä eräpäivä käynnistää kolmen vuoden vanhentumisajan, joten velka vanhentuisi tavanomaisesti vuoden 2029 lopussa, jos mitään ei tapahtuisi.

Vuonna 2027 Pekka muistuttaa Mattia sähköpostilla velan maksamisesta. Tämä muistutus katkaisee velan vanhentumisen ja uusi kolmen vuoden määräaika alkaa muistutuksesta. Nyt velka vanhentuisi vasta vuoden 2030 lopussa, ellei uusia katkaisuja tapahdu.

Matti maksaa vuonna 2028 200 euroa velasta. Maksu on velan tunnustus, joten vanhentuminen katkeaa uudelleen. Uusi kolmen vuoden vanhentumisaika alkaa maksupäivästä, ja velka vanhentuisi tällöin vuoden 2031 lopussa, jos uusia katkaisuja ei tapahdu.

Jos Pekka ei tämän jälkeen enää muistuta tai peri velkaa, velka raukeaa vuoden 2031 lopussa, eikä Pekka voi enää menestyksellisesti vaatia suoritusta. Jos Pekka sen sijaan veisi asian ennen tätä esimerkiksi käräjäoikeuteen ja saisi tuomion, velka perustuisi tuomioon, jolloin sovellettaisiin 5 vuoden erityistä vanhentumisaikaa ja lopullisia 15/20 vuoden määräaikoja tuomion antamisesta lukien.

Lopullinen takaraja:
Vaikka Pekka katkaisisi velan vanhentumisen useita kertoja, yksityishenkilöiden välinen velka ei voi pysyä voimassa yli 25 vuotta siitä, kun velka on erääntynyt. Tämän jälkeen velkaa ei voida enää periä, vaikka katkaisuja olisi tehty.

Velan vanhentumisessa on siis kolme tasoa

• 3 vuoden yleinen vanhentumisaika, joka katkeaa maksulla, muistutuksella tai oikeustoimella.
• 5 vuoden erityinen vanhentumisaika, kun velasta on annettu tuomio tai muu ulosottoperuste, ja joka sekin voidaan katkaista.
• Lopullinen (absoluuttinen) vanhentuminen, joka koskee luonnollisen henkilön rahavelkoja (20/25 vuotta erääntymisestä tai 15/20 vuotta tuomion antamisesta), jonka jälkeen velkaa ei enää voida periä.

Yritysten välisissä veloissa ei ole omaa 20/25 vuoden lopullista rajaa, vaan ratkaisevaa on, katkaistaanko vanhentuminen ja haetaanko tuomio tai muu ulosottoperuste ajoissa.

Julkisoikeudelliset velat, kuten verot, noudattavat erillistä lainsäädäntöä, jossa on usein oma, pääsääntöisesti 5 vuoden lopullinen vanhentumisaika, jota ei voi katkaista tavallisen velan vanhentumislain keinoilla.