Lounasetu on yksi suosituimmista työsuhde-eduista

Työntekijän ja työnantajan välinen kustannusjako

Lainsäädäntö ei pakota tiettyyn jakosuhteeseen työnantajan ja työntekijän välillä, kunhan Verohallinnon rajat täyttyvät. Käytännössä monissa yrityksissä lounasetu on rakennettu niin, että:

• työntekijä maksaa noin 75 % lounasedun arvosta (esimerkiksi vähennetään palkasta tai maksetaan kassalla),
• työnantaja maksaa loput noin 25 %, joka on “ilmaista rahaa” työntekijän näkökulmasta.

On kuitenkin tärkeä erottaa toisistaan kaksi asiaa:

1. Verotusarvo 75 %: verotuksessa lounasedun arvosta lasketaan veronalaiseksi tuloksi 75 %, kun edun arvo on Verohallinnon sallimassa haarukassa.
2. Työntekijän maksuosuus: tämä voi käytännössä olla mitä tahansa, mutta jos työntekijältä peritään korvausta edusta, se pienentää työnantajan kustannusta ja voi vaikuttaa siihen, kuinka suuri osa edusta realisoituu “nettoetuna”.

Monet työnantajat mitoittavat etunsa niin, että työntekijän nettosäästö tavalliseen ravintolalounaaseen verrattuna on tyypillisesti 20–30 %.

Lounasetu palkan päälle vai osana palkkaa?

Lounasetu voidaan toteuttaa kahdella perusmallilla:

1. Lounasetu palkan päälle (luontoisetuna)
Tässä mallissa lounasetu on lisä palkan päälle. Käytännössä:

• Bruttopalkkaan lisätään ravintoedun verotusarvo (esim. 21 × 8,80 € kuukaudessa, jos lounasetu käytössä joka arkipäivä).
• Tämä lisä verotetaan kuten muukin palkka.
• Työntekijä maksaa mahdollisen omavastuuosuuden (esim. 75 % lounaan hinnasta) ja saa työnantajan maksaman osuuden edullisena lisäetuna.

2. Lounasetu osana palkkaa (lounasvähennyksenä)
Toinen yleinen malli on, että lounasetu sisältyy palkkaan ja siitä tehdään lounasvähennys:

• Palkasta pidätetään etukäteen sovittu määrä, tyypillisesti 75 % ravintoedun verotusarvosta.
• Tämä pidätys pienentää verotettavaa ansiotuloa, joten työntekijä ei maksa tuloveroa koko nominaaliarvosta vaan vain verotusarvon 75 %:sta.
• Työnantaja maksaa aterian todellisesta hinnasta loppuosan.

Taloudellinen lopputulos voi olla melko samansuuntainen molemmissa malleissa, mutta palkkalaskelman rakenne ja “psykologia” ovat erilaisia.

Lounasedun verotus – esimerkit

Esimerkki 1: Lounasetu palkan päälle

• Lounaan hinta 12,00 €, työnantajan järjestämä ravintoetu.
• Koska hinta on 8,80–14,00 €, ravintoedun verotusarvo on 8,80 €.
• Tästä 75 % (6,60 €) lisätään kuukausipalkkaasi per ateria verotettavaksi tuloksi.
• Työnantaja ja työntekijä sopivat, että työntekijän omavastuu on 8,80 € × 75 % = 6,60 € (esimerkiksi palkasta perittynä).
• Käytännössä saat 12,00 €:n lounaan hinnalla, josta maksat itse 6,60 € ja loput 5,40 € tulee työnantajalta. Lisäksi veroja maksat vain 6,60 €:n suuruisesta osuudesta, et koko 12 eurosta.

Esimerkki 2: Lounasedun arvo ylittää 14,00 €

• Lounaan hinta 15,00 €.
• Koska hinta ylittää 14,00 €:n enimmäisrajan, ravintoetu arvostetaan verotuksessa nimellisarvoonsa eli 15,00 €:oon.
• Verotettavaksi tuloksi tulee 75 % tästä 15 eurosta = 11,25 €.
• Verohyöty pienenee selvästi verrattuna tilanteeseen, jossa hinta pysyisi 14,00 €:ssa tai sen alapuolella.

Tästä syystä työnantajat ja lounasetupalvelut ohjeistavat yleensä pitämään aterian hinnan Verohallinnon enimmäisarvon sisällä.

Lounasedun käyttöehdot ja rajaukset

Lounasetu on tarkoitettu yhtä työpäivän aikaista ateriaa varten. Verotukselliset rajat on määritelty ateriakohtaisesti, ja niitä sovelletaan käytännössä yhteen lounaaseen työpäivää kohti.

Verohallinto ei estä etua käyttämästä viikonloppuisin tai lomalla, kunhan kyse on edelleen työstä saadusta työsuhde-edusta, jonka arvo ja käyttötarkoitus noudattavat luontoisetupäätöksen ehtoja. Monilla työnantajilla on kuitenkin omia pelisääntöjä jonka mukaan esimerkiksi saldot vanhenevat, kuukausilatauksia rajoitetaan tai käyttöä ohjataan arkipäiviin – nämä ehdot kannattaa tarkistaa omasta talous- tai HR-osastosta.

Lounasedun voimassaoloaika

Lounaskorteissa ja -sovelluksissa näkyy aina saldon voimassaoloaika. Yleisiä malleja ovat esimerkiksi:

• saldo voimassa kalenterivuoden tai
• saldo voimassa 12–24 kuukautta latauspäivästä.

Verotuksen kannalta olennainen seikka on, että etu on jo joko verotettu tai peritty palkasta työntekijän omavastuuna. Sen vuoksi työsuhteen päättyminenkään ei automaattisesti poista työntekijän oikeutta käyttää jo kertynyttä saldoa, jos työnantaja ei erikseen muuta sopimusta ja jos palveluntarjoajan ehdot sen sallivat.

Lounasseteli ja ruokakauppa – mitä saa ostaa?

Lounasseteli tai vastaava kohdennettu maksuväline ei ole yleinen maksuväline ruokakaupassa, vaan se on rajattu valmiiksi tai lähes valmiiksi aterioiksi tarkoitettuihin tuotteisiin. Tyypillisesti sallittuja ostoksia ovat esimerkiksi:

• salaattibaarien annokset,
• palvelutiskien valmiit ruoat,
• tiskillä myytävät valmiit täytetyt leivät ja patongit,
• ravintolasta tuodut tai kaupan itse pakkaamat valmisateriat,
• valmiiksi pakatut salaatit ja lämmitettävät ruoka-annokset.

Sen sijaan lounasedulla ei saa ostaa raaka-aineita yleisesti (esim. maito, kahvi, leipä, kananmunat), tupakkatuotteita, alkoholia tai muita tuotteita, jotka eivät täytä ravintoedun ehtoja.

Käytännön tulkinnat voivat hieman vaihdella kaupoittain ja maksuvälineittäin, mutta pääperiaate on sama: lounasetu tukee valmiin aterian ostamista, ei koko viikon ruokaostoksia.

Onko lounasedun ottaminen rahana järkevää?

Moni pohtii, kannattaako lounasetu ottaa lainkaan vai pyytää vastaava etu rahapalkkana. Taloudellisesti lounasetu on useimmiten selvästi palkkaa edullisempi:

• Saat työnantajan maksaman osuuden lounaasta – usein vähintään 25 % aterian hinnasta – “ilmaisena rahana”.
• Verotat vain 75 % ravintoedun verotusarvosta, et koko aterian hinnasta.
• Jos ottaisit saman summan rahapalkkana, maksaisit koko summasta normaalit verot ja sosiaalivakuutusmaksut, ja käyttäisit sen jälkeen nettopalkkaa ravintolaan.

Kun nämä kaksi tekijää – työnantajan subventio ja alentunut verotusarvo – lasketaan yhteen, lounasetu voi tuoda merkittäviä säästöjä vuodessa aktiiviselle käyttäjälle. Jos kuitenkin tiedät varmasti, ettet käytä etua lainkaan (syöt aina omia eväitä tai et lounasta työpäivisin), etu voi jäädä hyödyntämättä, jolloin sen ottaminen ei ole järkevää.

Lounasetu on aina henkilökohtainen

Lounasetu on henkilökohtainen työsuhde-etu. Sitä ei voi siirtää puolisolle, lapsille tai työkaverille, eikä sitä ole tarkoitettu muiden kuin edunsaajan aterioihin. Maksuvälineen henkilökohtaisuus varmistetaan esimerkiksi nimellä, yksilöllisellä kortilla, tunnusluvulla tai mobiilisovelluksen henkilökohtaisella tilillä.

Jos oma lounastottumuksesi vaihtelevat, lounasedun pitkä voimassaoloaika antaa liikkumavaraa: saldoa voi kertyä hitaammin ja sitä voi hyödyntää myöhemmin, esimerkiksi silloin kun syöt tavallista useammin ravintolassa. Siksi usein kannattaa ennemmin mitoittaa lounasetua hieman pienemmäksi kuin jättää se kokonaan ottamatta – kunhan tiedät, että tulet edes jonkin verran käyttämään etua.